Katsoin äsken American Sniper. Pakostakin sitä alkaa miettiä elämän tarkoitusta. 
Mitä on elämä. Mikä on syy elää. Katsomisen jälkeen tunsin riittämättömyyden tunnetta, vahvasti. Niin itsestäni kuin elämästä ylipäätään. Olisiko elämälläni tarkoitus jos olisin esimerkiksi lähtenyt YK-joukkoihin ja kriisimaihin sotimaan tai auttamaan. Tällä hetkellä tunnen että olisi parempi olla sielä. Olenko jotenkin sairas vai kuuluuko se näin vahvasti ihmisluontoon etsiä konflikteja, erikoisia syitä elää ja tuntea olevansa elossa. Vai olenko vain katsonut liian monta elokuvaa ja elän fantasia maailmassa koska "normaali" elämä on niin saatanan tylsää. Joku viisas varmaan sanoisi että elämä on sitä mitä siitä teet. Itse kuuulun heihin jotka eivät osaa tehdä siitä mitään. Tai näin ainakin uskottelen itselleni omassa laiskuudessani ja aikaansaamattomuudessani. Olen tehnyt muutamia erilaisia töitä elämäni aikana, joista yhdestä sain edes jonkinlaista tyydytystä. Mutta en läheskään niin paljoa että se kuuluisi elämäni peruspilareihin. Yleensä se ilmeisesti jollain tavalla kuuluu, on se sitten se mukana tuleva varallisuus ja mahdollisuus tehdä asioita, tai vaan yksinkertaisesti niin hyvä työ että nauttii siitä niin helvetisti. Olishan se hienoa jos itsekkin löytäisi sellaisen mistä nauttia.

 
     Itse en ole löytänyt muita syitä elää, kuin toisen ihmisen välitön läheisyys. Lue: kaksi alastonta, toisistaan välittävää ihmistä kiinni toistensa ruumiissa . Se on ollut mulle se ainoa juttu minkätakia olen ylipäätään elossa. Olisiko minullekkin olemassa jotain muita syitä, en vähättele, mutta tuntuu että sitä tarvitsee muutakin "tärkeitä" syitä elämiseensä. Pelottaa myös ajatus siitä että joutuisin tästäkin viimeisestä elämäni henkireiästä luopumaan.

    Miksi minä elän? Miksi kukaan elää? Eläimiä luonnossa tarkkailleissa sitä näkee mitä elämä on. Selviytymistä. Selviytymistä saalistajilta, selviytymistä ruuan hankkimista vaikeissakin olosuhteissa, selviytymistä parin etsinnässä, selviytymistä jälkikasvun kasvattamista ja hengissä pitämistä. Kaikkea sitä mitä ihmisenkin elämä on ollut ennen. Nykypäivänä kaikki on pelkistetty ja tuo "selviytyminen" on poistettu ihmisen syistä elää -ainakin meillä niinsanotuissa edistyneissä valtioissa. Jäljelle jää itsekkäitä, epäluonnollisia ja turhia syitä elää. Tunnen että teknologia tappaa ihmisen ja kuka tietää, ehkä niin käykin. Olisiko siis parempi antaa tuon teknologian tuhota meidät, saatan rehellisesti olla sitä mieltä että kyllä. Emme ansaitse elää, luonnollisuus on poistettu kaikesta tekemisestämme ja voimme vain odottaa maapallomme tuhoutumista ja sitten todennäköisesti siirtyä tuhoamaan jotain muuta maailmaa. 

Miksi..

DD