Nykyisin päiviini kuuluu sellainen hienoinen valitus siitä, että ei ole aikaa tehdä mitään. Kas kumma perjantai, ja olisi aikaa tehdä kaikennäköistä (lue: kouluhommia, siivota, tiskata), kun toteankin että ei pysty. Jännä tämä ihmisluonto.

Mutta asiaan ja syihin. Päivällä mulla oli työharjottelun(päiväkoti) arviointikeskustelu. Sitä stressaamisen määrää mikä edellisenä päivänä ja tänä aamunakin oli, kun mietin vielä viime hetken lisäyksiä itsearviointiin. Täytyi jopa pyytää suomennosapua ihmisiltä, että mitä jollain kohdalla tarkoitetaan. Tuskanhiki virtasi, kun mietti, että onkohan nyt kaikki tärkeä varmasti mainittuna.

Sitten sielä arviointikeskustelussa käytiin aika köykäisesti läpi kaikki kohdat, ja ne asiat mitä olin eniten stressannut ja miettinyt hypättiin täysin yli, koska olin kirjoittanut ne asiat niin hyvin jo hensuun(näyttösuunnitelmaan), että opettajalle oli osaamiseni jo selvää. Fiilis. *facepalm.*  Että hyvin sitten vain menikin. Aluksi tuntui hieman siltä, että en ole tehnyt mitään oikein ja nolla tulee, kun työntekijäarvioija kertoi vain omaan negatiiviseen sävyynsä kehityskohteita, eikä mitään puhetta sellaisista asioista mitkä olisin tehnyt hyvin. Sitten opettaja jo kysyi oliko asioita joissa olin onnistunut, tulihan sitä sellaistakin listaa sitten. Huh. Lopputuloksena numeroksi 2 (1-3-asteikolla) ja hensusta opettaja totesi, että voisi jopa ottaa tuon pohjaksi/näytöksi, millainen tuon hensun kuuluu olla. Hieman leijuin jossain pilvilinnoissa tuossa kohtaa. Osaan sittenkin jotain T. itsekriittinen.

No mutta ei sitä leijumista kauaa kestänyt kun matkalla keskustelusta kauppaan alkoi jälleen auton moottorin vikavalo palaa. Hiphei. Taas menee satasia. Hyvä olo vaihtui salamannopeasti alakuloisuuteen, mitä onkin sitten jatkunut loppupäivän ja innostus tehdä kaikkea suunniteltua on kadonnut. Rahaa menee siihen ja mp:n vakuutusmaksuihin ja muihin ylimääräisiin laskuihin mitkä osuu juuri tähän aikaan. Ajatus siitä että tili tulee menemään noin 250-300e tyhjemmäksi kuin normaalisti ennen kuin rahaa saa, järkyttää tälläistä työttömyystuella opiskelevaa aivan helvetisti. Ahdistaa. Joutuu todennäköisesti syömään vähemmän terveellisesti ja olemaan tekemättä mitään mikä maksaa seuraavat kesäkuukaudet. Oh joy.. Happy summer.

Kun en vielä valmiiksi ole jo erakoitunut tarpeeksi, haluaisin nähdä ystäviä kauempaa enemmän, mutta mihinkään lähtö ei nyt sitten taida tulla kysymykseenkään taas. Odotan vain sitä hetkeä, kun valmistun, pääsen töihin ja voin oikeasti alkaa elämään elämää, toivottavasti se ei ole silloin jo liian myöhäistä. Siihen asti täytyy ilmeisesti elää tyhjäkäynnillä. *pieni kyynel tähän väliin.* 

 I hope there will be day, when im done with all the pain and suffering of a poor man, and i can live my life to the fullest..

-DD