Edellisestä kirjoituksesta näyttäisi olevan kohta vuosi. Hupsista saatana. Tästä voisi päätellä, että elämäni on ollut joko kiireistä, tai sitten kaikki on ollut niin hyvin, että ei ole tarvinnut avautua. 

Ehkä jopa molempia edellä mainituista. Hullua. Toki, ei tämä elämä ole ollut mitään ruusuilla tanssimista missään kohtaa, mutta eteenpäin on menty. Mihin on menty? Pikkukaupungista isoon kaupunkiin ja töihin. Kotikaupunkiin on matkaa n. 120km. Hullua.

Muistelisin kirjoittaneeni joskus, että koulun päätyttyä voisi elämä alkaa, kun on rahaa tehdä asioida. Nyt jonkin aikaa töitä tehneenä huomaan olleeni väärässä tuon ajatuksen kanssa. Rahaa on, vähän enemmän ainakin kuin työttömänä, mutta enää ei ole aikaa ja jaksamista nauttia elämästä samalla tavalla, kuin vain työttömänä ollessa jolloin sait jonkin idean ja lähdit vaan suoraan toteuttamaan asiaa. Nykyään täytyy miettiä töitä, ehtiikö, jaksaako.

Viimeisen puolen vuoden aikana jaksamiseni on ollut vaakalaudalla. Jaksan kyllä töissä, töiden ulkopuolinen elämä on se jota ei jaksa, ja tätä kautta, sitä ei ole. Perinteeksi muodostunut koneella istuminen, sitä voi jaksaa. Ihmisille viestin laittaminen näkemisestä, on raskasta. Kotoa jonnekin lähteminen, on raskasta. Ruuan laittaminen, on raskasta. Miten helvetissä ihmiset jaksaa tehdä mitään töiden jälkeen?

Syyni alkaa kirjoittaa juuri tänään, perinteinen syy, jonka löysin ajatusmaailmastani pitkästä aikaa. "Tätäkö elämäni nyt on. Emmää tällälailla jaksa elää. Onko pakko." Osasyynä ajatuksiin lienee menojen peruuntuminen.

Miten niin osasyynä, ihan täys syy se siihen on. -Tarkemmin ajatellen. Pienitkin pettymykset sosiaalisten suhteiden kanssa murentavat minut. Mahdollisesti koska jonkun ihmisen näkeminen tapahtumana on niin harvinainen, vaikka viimeisen 2-3kk aikana tämä tapahtuma ei ole ollut harvinainen, nyt se vain tuntuu olevan. 

Elän nyttemmin mahdollisuuksien kaupungissa. Vaihtoehtoja tehdä ja mennä on lukemattomia, silti en saa aikaan mennä tai tehdä. Itsetuntoni on laskusuunnassa jälleen, olihan se viime kesänä ja vähän sen jälkeen jo niin taivaissa, johtuen ilmeisesti työpaikasta, jossa koin arvostusta ja kaikkea muuta mukavaa. Muutto ei sen suhteen tehnyt hyvää, ma huomaan.

Ajatuksia tursuaa joka asiasta. Huomaan olleeni liian kauan kirjoittamatta. Enkä ole vielä edes aloittanut naisista. Siitä sitä kirjoittamistakin löytyisi pitkästä aikaa. Ehkäpä myöhemmin. 

Ehkäpä alan taas kirjoittaa paremmin, nyt tarvii saada ajatukset johkin muualle tästä ajatusten purkamisesta. Makes sense? None? okay. 

-DD

Still a dreamer, but learned how to be awake. But being wide awake, hurts.

Ps. Miten perkele tällä mun sivulla löytyy vieläkin kävijöitä, vaikka edellisestä kirjoituksestakin on lähes vuosi.