Olipa kerran viime perjantai, aloitin jo yksinäisyyden puuskassa kirjoittamaan asiasta, kun sain kuin sainkin yhden kaverin lähtemään mukaani yhdelle. Mutta julkaistaan nyt tämä alkukin, vaikka onkin ihan eri kategoriaa:

Tuttu tunnelma valtaa pääni jälleen. Yksinäisyys ja se tunne kun kukaan ei vastaa myöntävästi mihinkään mitä ehdotat. Oisin menny viereiseen kaupunkiin kaverilla käymään, ei käy. Naapuriin kaverille, ei käy. Pyysin muutamaa kaveria käymään edes tupakilla, ei käy tai sitten meinataan käydä mutta perutaankin. Tää tunne mikä tästä jatkuvasta kieltäytymisestä on sanoinkuvaamaton. Tuntuu että olisi helpompaa hajota palasiksi lattialle kuin olla pystyssä. Tämä tyhjä kämppä on helvetti.

Then the fight of love

Tajusin juuri aina saaneen itselleni sen henkilön johon olen rakastunut ja tosissaan yrittänyt. Nyt kävi toisin. Tämä on tarina pojasta ja tytöstä jotka eivät ainakaan vielä kokeneet onnellista loppua.  Aloitetaan vähän kauempaa, olisikohan 6-7-vuotta sitten. Poika tapaa tytön, menevät kihloihin, tyttö pettää poikaa ja he eroavat. Poika tapaa liian pian uuden tytön joka on ihana ja parempi kuin mitä tämä poika ansaitsisi. Mutta poika on nuori ja tyhmä joka kokee että elämä on edessä ja haluaa nyt vain mennä kaveriensa kanssa hauskaa pitäen. Poika jättää tytön, kuitenkin sanoen tytölle kuinka täydellistä tämä olisi voinutkaan olla, eri elämäntilanteessa. Kliseistä mutta totta.

Elämä kuitenkin jatkuu eteenpäin ja tämä jätetty tyttökin aloittaa uuden suhteen pojan kaverin kanssa. Viisi vuotta kuluu pojan elämästä eteenpäin eri tyttöjen kanssa, kuitenkin junnaten elämässään paikkallaan. Reilut kolme vuotta yhdessä erään tytön kanssa, mutta tunnemme eron olevan väistämätön. Erosimme ja yritimme kuitenkin vielä parikin kertaa uudestaan, onnistumatta. Samaan aikaan kuitenkin tämä seitsemän vuotta sitten elämääni ilmestynyt tyttö käy läpi eroa myös. Ajatukset tästä tytöstä valtaavat pojan pään. What if. Tiedostan molempien olevan hieman sekaisin mutta silti pitäisikö nyt yrittää. Pitäisi.

Ystävystymme pikkuhiljaa enemmän, flirttailua ja silmäpeliä kokoajan pelaten. Tyttöä tuntuu kuitenkin varjostavan jokin asia, tunsin että hän ei ole ihan täysillä tässä minun kanssa menossa. Selviää että hän on toisella paikkakunnalla käymässä, aina kun vain on vapaata. Ehkä mies on vain laastari ajattelen. Aikaa kuluu ja hän on vieläkin käymässä toisella paikkakunnalla aina kun mahdollista. En näin ollen ole uskaltanut tehdä liikettä lähentyäkseni enemmän tytön kanssa. Ikävä ajatus mutta kestän sen ja elän vain unelmissani että ehkä tämä tästä. Tavalla tai toisella.

Sillä toisella tavalla. Unelmien ja haaveiden murskautumiseen ei kovin paljoa aikaa tarvitse, yksi päivä riittänee. Perjantaina sainkin seuraa itselleni ja kävimme baarissa muutamalla. Lauantaina totean että tänään en tarvitse mitään sen ihmeempiä asioita. Enkä tarvinnutkaan, sitten olikin jo sunnuntai ja kello 1.30 kun tämä tyttö soittelee muutaman juoneena poikaa kuskiin että nyt on pakko päästä tanssimaan. Poika lähtee tottakai. Alkumatka naureskellaan ja pidetään hauskaa, sitten yhtäkkiä tyttö hiljenee ja laittaa musiikkia lujemmalle. Kumpikaan ei puhu mitään vaan alamme lauluhulluina laulaa sattumalta joitakin rakkauteen liittyviä lauluja ja otamme toisiamme käsistä kiinni. Poika tuijottelee tyttöä ajaessaan sen verran mitä pystyy, tyttö välillä vastaa kivasti katseeseen mutta sitten etääntyy taas. Poika hämmentyy osittain.

Baariin päästyämme tanssimme hetken yhdessä ja sitten hän katoaa muitten miesten kanssa tanssimaan, olenhan hieman tylsä tanssija selvinpäin. Totean että okei no menkööt ja tehkööt kun itse lähden etsimään tuttuja joiden kanssa jutella. Kaksi tuntia baarissa kuluu emmekä ole jutelleet baarissa hirveästi mitään, valomerkki, ah. Pääsen pois. Tyttö tulee taas pojan viereen kun haemme takkimme ja lähdemme kotiinpäin. Kotimatkalla hiljaista, taas musiikkia lujempaa laulu raikaa ja kädestä kiinni. Hämmennyn kokoajan enemmän kun huomaan hänen pitävän kädestäni kiinni mutta hän ei silti ole läsnä. Pian jo kotona, lasken musiikin tasoa ja yritän saada häneltä vastausta kysymykseen onko kaikki okei. Viivyttelen hetken parkissa mutta tyttö haluaa kotiin joten vien hänet. Tytön kotipihassa yritän viivytellä lisää, hetken tuijottelun ja kiusallisten olojen jälkeen lähennymme ja silittelemme toistemme poskia. Sitten pieni pusu ja tyttö katoaakin jo ulos autostani. Yhä enemmän hämmentyneenä totean että kotiin on kai mentävä. 

Kotiin päästyään poika ei pysty olemaan kertomatta tunteistaan tytölle viestillä, tyttö sanoo tiedän ja näin alkaa monimutkainen keskustelu jossa välissä tyttö toteaa jo että tule ja ota kainaloon. Olen jo lähes menossa kun tyttö jatkaa että se olisi väärin koska on myös kolmas osapuoli. Turhautuneena lähden jo ulos kävelemään viestittelyn jatkuessa. Sitten tulee viesti minkä jälkeen sekoan. "Rakastan sua mutta en ole eläessäni tavannut samanlaista ihmistä kuin tämä toinen mies." 

Pian tyttö nukahtaa eikä vastaa enää pojan epätoivoisiin viesteihin. Pojalla pyörii päässä miljoona ajatusta eikä toivoakaan siitä että pystyisi nukahtamaan. Mitä nyt tapahtuu, miksi teimme niitä asioita, miksi näin tapahtui, mitä olisi pitänyt tehdä. En voi kun odottaa seuraavaa päivää ja toivoa jonkin sortin vastausta. 

Seuraavan päivän vastaus rikkoo poikaa vielä enemmän. "Oon rakastanut sua monta vuotta ja tyydyn tähän nykyiseen tilanteeseen. Oot mulle tärkee ystävä. Ollaan vaan niinkun ennenkin?" Vastaan jotain epätoivoista samalla kun unelmat ja haaveeni katoavat mielestäni ja putoan takaisin maan pinnalle, tai ehkä tarkempi kuvaus olisi putoavani syvään kaivoon. Taustalla soi vain Jay Smithin versio biisistä Bad Romance. Muutun täysin sanattomaksi. Onnellinen "loppu" ei tullutkaan. Pojasta tuli vain tytön kiusallinen ystävä. The end.  

 

Olo on kuin Tedillä sarjasta "How i met your mother" jota olen tässä taas ylikuluttanut kun elämä on potkinut päähän. Ted joka löytää elämänsä rakkauden Robinin, vaikkakin haluavatkin eri asioita eivätkä pysty yhdessä olemaan, mutta kerran syttynyt rakkaus ei katoa mihinkään vaikka elämässä tapahtuisi mitä. That is what i belive.

-DD