"Lomalla viimeinkin." Nojaa, alkaa tuntua, että mielummin olisin koulussa tai töissä, saisin paremmin aikaan jotakin hyödyllistä. Tuntuu, että loma menee vain maatessa. Ei hyvä, vaikka kai tämäkin nyt jonkin sortin akkujen lataamista sitten on. Tekemistä vaan ei hirveästi ole. 

En olekkaan pitkään aikaan kirjoittanut naisista mitään. Johtuen varmaan siitä, että niitä ei ole paljoa näkynyt. Eipä nyt sinänsä näy vieläkään, tunteita sen sijaan löysin itsestäni jälleen kerran. Osaan vain kohdistaa nämä tunteeni aina jollakin tavalla "väärään" henkilöön. Tällä kertaa henkilöön, joka on kihloissa ja yksi lapsikin jo löytyy. Ei voi kun taputtaa itseään selkään, hyvin valittu taas, hyvin valittu. Vaan voiko ihminen oikeasti tunteilleen jotain? Rakastumisen huumassa en ole itse ainakaan tälläistä ominaisuutta itsestäni löytänyt, ellei ko henkilössä sitten ole ilmennyt sellaisia puolia, että kiinnostukseni hiipuu. Kihloissa olemisen voisi ajatella olevan yksi tälläinen huonompi puoli, vaan tuntemuksiini se ei näytä vaikuttavan. Näemme kyseisen naisen kanssa lähes päivittäin, tunteita häntä kohtaan on ollut ennenkin, mutta eilisen työillan jälkeen ne räjähtivät esille.

11:sta tunnin työvuoron jälkeen olo ja jutut alkavat olemaan yhtä väsyneet. Olimme tuon naikkosen autolla töissä ja minun pihaani päästyämme olin niin uuvuksissa, että en jaksanut edes nousta autosta. Sen sijaan jatkoimme vain juttelua ja istuskelua autossa, en halunnut nousta, hän ei edes vihjaillut, että minun pitäisi nousta. Siinä sitten vierähtikin vahingossa melkein 2 tuntia. Juttelimme kaikkea mahdollista kuluneen työillan tapahtumista aina Vesa Keskiseen asti. Nauru ja flirttailu raikasi. Löysin toisissamme jatkuvasti enemmän yhtäläisyyksiä, samanlaiset mielipiteet useaankin eri asiaan sekä samat yleiset arvot. Näitä harvemmin enää nykyään tulee vastaan.  Olin myyty. Lopuksi kuitenkin toivotimme vain hyvää yötä ja poistuin kuin poistuinkin autosta, kauan siinä menikin.

 

Oh Boy..

Olin jo kertomassa todella tarkasti hänestä, töiden ja auton tapahtumista, vaan mitä enemmän aloin asiaa ajattelemaan, sitä vaikeammaksi se tuli. Kirjoitin jo paljon ja kumitin. Eräänlainen pelko valtasi mieleni ja kylmähiki kehoni. Asiat tuntuvat niin todellisilta, kun niitä alkaa kirjoittaa, tässä tapauksessa syitä miksi rakastuin tuohon naiseen. Vaan jokin itsesuojeluvaisto heräsi tässä kohtaa. Ehkä minun olisi parempi olla miettimättä asiaa enempää, ennen kuin satutan itseäni tunteillani. Nyt se aiemmin esille tuoma huono puoli löytyi ja alkoi vaikuttaa niihin tunteisiin, puhuin itseni hyvin pussiin. Ihana ja täydellinen nainen. Mutta kihloissa ja lapsi. En voi. En vaan voi. Ei musta ole hyppäämään niihin saappaisiin. En pysty. En voi kun luovuttaa.

Kevyt itsetutkiskelun paikka ollut tämä 3 tuntia mitä tähän olen käyttänyt, tekstiä tosiaan tuli paljon mitä kumitin, ajatuksia on juossut ja välillä olen kuunnellut inpiroivia biisejä kuten eilen autossa kuuntelemamme: Samu Haber - Satuprinsessa, joka onkin ollut tämän päivän teemabiisini.

Satuprinsessaa sä oottaa saat
Vaikka päivies päähän koskaan et sellaista löydä
Satuprinsessaa ei ollutkaan
Vain pieniä hyviä hetkiä jotka sä itsekin kai nyt näät

-Still waiting...

-DD